Vierumäki sijaitsee Korso-Koivukylän palvelualueen luoteiskulmassa. Alueella on yhteinen pitkä raja Tuusulan kanssa. Nimensä kaupunginosa on saanut samannimisen mäen mukaan. Vierumäki säilyi kauan lähes asumattomana metsämaana, kaukana vesiväylistä ja maanteistä. Muutama vanha maatila peltoineen oli raivattu vaatimattoman ojan varteen metsän keskelle.

Vierumäen palstoittaminen omakotialueeksi aloitettiin 1940-luvulla. Kunnan rajalta lohkaistiin kapea kaistale tonttimaaksi. Alueen halkaisee viivasuorana Vierumäentie, jonka reunamille tontit ovat ryhmittyneet. Etelässä tie kohtaa Korsontien, jonka varrella pientaloasutus jatkuu yhtenäisenä Korson keskustaan saakka. Suurin osa Vierumäen asunnoista on rakennettu 1970-luvulla tai aiemmin. Alueella on omistusasuntojen lisäksi vuokraasuntoja.

Harvan kaupunginosan asukasluku on pysynyt jo vuosikymmenten ajan yhtä muuttumattomana kuin Vierumäen. Asukasluvun kasvua ovat edesauttaneet syntyneet ja muista kunnista muuttaneet. Asukasluvun vähenemiseen on puolestaan vaikuttanut vierumäkeläisten muuttointo muualle Vantaalle. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta väestönmuutos on pysynyt kutakuinkin tasapainossa. Vuonna 2003 vierumäkeläisiä oli vajaat 1 300 henkeä. Väestö vastaa ikärakenteeltaan, kuten myös tulotasoltaan kaupungin keskiarvoa.

Vaikka Vierumäen työpaikkamäärä on kasvanut, niin työtarjonta on melko vähäistä. Vuonna 2001 alueella oli alle 120 työpaikkaa, joista lähes kolmannes kuului jalostuksen piiriin. Vierumäessä ei ole teollisuusalueita. Valtaosa työpaikoista on pienissä palvelualan yrityksissä. Kaupunginosan palveluvarustus on vähäinen. Palvelut haetaan alueen ulkopuolelta, vaikka vierestä sijaitsevasta Korson keskustasta.

Vierumäestä pidetään asuinalueena. Kaupunginosa on rauhallinen ja puistomaista seutua ympäröivät lähes kaikkialla komeat ulkoilualueet. Lenkkeily- ja patikkamaastot ovat vain muutaman askeleen päässä omalta tontilta. Vierumäen metsät kasvavat jääkauden lopussa kasaantuneilla selänteillä. Maaperä on pääasiassa hiekkaa ja moreenia, josta paikoin kohoavat huuhtoutuneet kalliomäet. Metsäkasvillisuus seuraa maaperän aineksia. Korkealla kasvavat kalliomänniköt, alempana mustikkatyypin kuusimetsät ja kumpareiden välissä saattaa olla soistuneita painanteita. Alueen varjoisat tunnelmalliset metsät ovat hyvin säilyneitä ja puusto vanhaa ja jykevää. Pohjoisessa on laaja turvealue, Kirkkosuo, joka ulottuu Tuusulan puolelle. Suo on lähes koskematon, vaihteleva korpi- ja rämealue. Pohjoisen maastossa elelee mielellään muun muassa palokärki.