Itä-Vantaasta pohjoisimmaksi ulottuu Vallinojan kaupunginosa. Rajanaapureina pohjoisessa ovat sekä Tuusula että Kerava. Lännessä alue rajoittuu Vallinojan ja Vierumäen välisiin metsiin ja idässä junarataan. Alueelle työntyy luoteesta ja koillisesta selänteet, jotka ovat osa suuremmasta reunamuodostumasta. Idässä maa laskee kohti Rekolanojaa, johon yhtyy lounaasta laskeva Vallinoja. Maisema on loivasti kumpuilevaa. Usein mäellä on kivisydän, joka saattaa kurkottautua avokalliona lajittuneen maalajin yläpuolelle.
Vallinojassa asutettiin aluksi Rekolanojan laakso, joka raivattiin viljelyksille. Vanhin asutus on keskittynyt itä–länsi-suuntaisen tieyhteyden, Satakielentien varteen. Nykyisin päärata kulkee laakson itälaidalla. Junassa matkaajille aukeavat kauniit näkymät peltoaukean yli koilliseen ja pohjoiseen. Katse kiinnittyy horisontista nouseville metsäisille mäille peltoaukean takana. Muutamat alueen taloista ovat vuosisadan alusta ja joukossa on pari taloa myös viime vuosisadalta.
Vallinojassa ei ole junaseisaketta, joten uudempi pientaloasutus on keskittynyt etelään, liki Korsoa. Aivan erillinen pientaloalue on rakennettu koilliseen moreenimaalle, lähelle Vallinoja -puroa, joka on antanut nimensä kaupunginosalle. Tänne Korkinmäeksi kutsutulle alueelle nousi lähinnä 1960 ja 1970-luvuilla parinkymmenen talon omakotialue. Metsäiselle maalle rakennettu alue on varjoisa ja rauhallinen.
Kerrostaloja Vallinojan, Korson ja Keravan yhdistävän Saviontien varrelle alkoi nousta varsinaisesti vasta 1990-luvulta lähtien. Tällä uudemmalla rakentamisen aikakaudella pääpaino on ollut vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa, joita Vallinojassa onkin keskimääräistä enemmän. Kymmenisen vuotta sitten Vallinojan asukasluku alkoi nousta ja kasvua on jatkunut aina 2000-luvulle saakka. Vuoden 2003 alussa Vallinojan asukasluku oli 1 597. Vallinojaan muuttavat ovat yleensä olleet vantaalaisia, mutta viime vuosina myös ulkopaikkakuntalaiset ovat innostuneet alueelle muuttamisesta.
Muuttoliikkeen myötä Vallinoja on saanut entistä enemmän nuoria asukkaita. Alueella asuu pieniä lapsia ja kouluikäisiä selvästi enemmän kuin yli 44-vuotiaita. Vallinojan väestöstä lähes joka kymmenes on ulkomaalaistaustainen. Tulojen ja toimeentulon suhteen Vallinojan tilanne ei ole paras mahdollinen. Tulotaso on alhaisempi ja työttömyysaste korkeampi kuin muualla Vantaalla. Positiivista on työpaikkojen lisääntyminen. Vuonna 2001 töitä oli tarjolla 134 työntekijälle. Alueella on pienimuotoista yritystoimintaa, mutta suurin osa työpaikoista on alueen kouluissa ja päiväkodissa. Muutamalla tilalla harjoitetaan vielä maataloutta. Vallinojalaiset suuntaavat työmatkansa kauemmas omalta alueeltaan. Uuden alueen kupeeseen on kehittymässä myös palveluja. Vallinojaan on saatu päiväkoti, jonka yhteydessä toimii Vierumäen alakoulun Vallinojan opetustila. Kaupunginosassa toimii myös Vantaan Steinerkoulu.
Kaupunginosassa on hyviä ulkoilumaastoja. Metsämaan helmi on Vallinoja, joka virtaa kallioisessa murroksessa. Ojan vesi ryöppyää jyrkkäreunaisessa rotkolaaksossa pudoten parhaimmillaan jopa useita metrejä. Tämä koski on saanut nimekseen Tussinkoski. Vallinojan kapea koskimaisema, paikoin rotkomaisten rinteiden reunustamana, poikkeaa jylhyytensä takia Vantaan muista koskista. Tussinkosken puronvarressa on reheviä, kosteita ja tuoreita lehtoja. Se antaa hyvät kasvuolosuhteet ainakin lehtopalsamille, rohtoraunioyrtille ja kurjenmiekalle. Nisäkkäistä alueella on tavattu harvinainen korpipäästäinen. Korkinmetsän tuntumassa asustaa varpushaukka. Laji ei ole uhanalainen, mutta Vantaalla paikallisesti silmälläpidettävä laji. Pohjoisessa on osittain harvennettua joenvarsimetsää, jossa lehtopöllön on nähty asustelevan.